Lintujen lisääntymisongelmat

Lemmikkilintujen lisääntymissairaudet

Linnut ovat munijoita, eli ne munivat ja hautovat munia. Pienet linnut saattavat olla sukukypsiä jo 6kk iässä ja suuremmat 3- 5 vuotiaina. Useimmilla naaraslinnuilla on syntyessään kaksi munasarjaa mutta jostain mystisestä syystä vain vasen munasarja kasvaa toimivaksi elimeksi, kun taas oikea surkastuu ajan kanssa kokonaan pois. Koiraalla on kaksi kivestä, jotka sijaitsevat molempien munuaisten takana.

Useimmilla luonnonvarasilla linnuilla on tietty pesimäkausi. Vankeudessa pidetyt lemmikkilinnut lisääntyvät milloin tahansa ympäristön lisävalon, ravitsemustilan, lajikumppanin tai ihmiskumppanin ja pesäkolon olemassaolon perusteella.

Naaraat varastoivat kalsiumia luihin, jota käytetään myöhemmin munankuoren valmistuksessa.

Estrogeenin ja luteinisoivan hormonin lisääntyessä tapahtuu ovulaatio.

Munajohdin koostuu neljästä osasta: Infundibulum (lyhyt varsi), jossa hedelmöitys tapahtuu. Magnum, johon valkuainen kerrostuu, Kannas, jossa lisätään sisä- ja ulkokuorikalvo munaan ja kohtu (kuorirauhanen), jossa kuoren kalkkiutuminen tapahtuu. Koko munan muodostusaika kestää noin 24 tuntia. Useimmat lemmikkilinnut munivat 2-4 munaa kerralla, vaikka moni pienempi laji kuten undulaatti, peipot ja neitokakadut voivat munia suurempia määriä.

Suurin osa lemmikkilinnuista ei ole sukupuolidimorfisia eli sukupuolta ei voida kertoa ulkoapäin. Sukupuolen määritys tehdään yleisesti DNA-testillä.

Yleisiä lisääntymisongelmia

Käyttäytymisongelmat, kuten huutaminen, nyppiminen ym, lisääntymiskyvyttömyys, liiallinen munantuotanto, Munajum, munajohtimen vaurioituminen, kloakin esiinluiskahdus ja kasvaimet tai syöpä.

Lemmikkilintujen lisääntymsen käytösongelmat

Yleisiä käytös ongelmia ovat sulkien nyppinen, itsensä satuttaminen ja huutaminen. Näitä käytösmalleja voi esiintyä myös muista syistä, joten syyn selvittämisessä omistajan tulee olla tarkkana ja tehdä arviointi, onko lintu hormonaalinen, vain onko käytöksen syy jokin muu. Käyttäytymisongelmat ovat yleisempiä käsinkasvatetuila papukaijoilla, jotka ovat kiintyneet liian paljon omistajaansa. Papukaijat ovat älykkäitä ja sosiaalisia eläimiä. Luonno useimmat lajit elävät parvissa ja niillä on määrätty peesimäkausi (lämpötilojen, lisääntyneen valon ja kosteuden) perusteella ja kasvattavat poikaset kumppaninsa kanssa. Vankeudessä useimpia lintuja pidetään ympäri vuoden tasaisissa lämpötiloissa ja niille tajotaan riittävä määrä ruokaa, joka on usein hyvin rasvaista. Nämä voivat edistää lisäntymis käyttäytymistä ympäri vuoden.

Monet käsin kasvatetut papukaijat ovat hyvin kiintyneitä omistajaansa sukukypsässä iässä, joka johtaa seksuaaliseen turhautumiseen. Tämä voi johtaa käytöshäiriöihin. Jotkut ylistimuloiduista (liika käsittely, vääränlainen käsittely ja silittely muualta kuin päästä) linnuista alkavat munia tai masturboida varhain, mikä voi johtaa munajumiin tai kloaakin esiinluiskahdukseen, sekä höyhenien tuhoamiseen ja huutamiseen.

Lemmikkilintujen liiallinen tai krooninen muninta

Liiallinen munimin on silloin, kun linnulla on toistuvasti tarve munia. Liika muniminen on yleistä pienemmillä linnuilla esimerkiksi undulaateilla, peipoilla, rakkauspapukaijoilla ja neitokakaduilla. Liikamunijat ovat yleensä runsasrasvaisella ja korkeakalorisella ruokavaliolla. Yleistä on myös pidempi valoisa aika (yli 12 tuntia). Jotkin värimutaatiot ovat myös alttiita liika muninnalle. Jos liikamunintaan ei puututa se voi johtaa usein vakavampiin lisääntymisongelmiin kuten vaurioituneeseen munasarjaan, vatsakalvontulehdukseen tai kloaakin esiinluiskahdukseen.

Lemmilintujen dystocia eli munajumi

Munajumi on yleinen varsinkin neitokakaduilla, undulaateilla ja rakkauspapukaijoilla mutta myös muut lajit voivat saada munajumin. Yleensä näiltä linnuilla on kalsiumin puute, joka johtaa epämuodostuneihin tai pehmeäkuorisiin muniin. Muita syitä ovat A-vitamiinin puute, munasarjasairaus tai syöpä tai kasvain. Muninnan onnistumiseen vaikuttavat myös vatsanseinämän tyrät tai geneettiset tekijät.

Munajumeja voidaan havaita myös isoissa papukaijoissa, vaikka liiallinen muniminen ei näillä lajeilla olekkaan yleistä.

Liikalihavuus, riittämätön ruokavalio, käyttäytymis tekijät ja kasvatusolosuhteet ovat vahvasti mukana altistamassa lintua munajumille.

Munajumi lintu tarvitsee akuuttia eläinlääkärin hoitoa tai lintu menehtyy.

Kliiniset oireet

Munajumi linnun oireita saattavat olla linnun istuminen häkin pohjalla, masennus, silmien kiinnipito, pyrstön heiluttaminen, hengenahdistus, epäonnistunut ulostamisyritys sekä linnun erikoinen ääntely ulostaessa/ ponnistaessa. Vatsa voi olla isompi muta muna ei välttämättä tunnu ulkoisessa tutkimuksessa.

Lemmikkilintujen kystinen munasarjatauti

Lintujen kystinen munasarjatauti osoittautuu linnun aiemman munakehityksen mukaan mutta munimista ei välttämättä ole tapahtunut vuosiin. Tämä on yleisin undulaateilla ja kanarialinnuilla.

Kliiniset oireet

Masennus, passiivisuus, vatsan turvotus, askites (vatsaan kertyvä neste) ja usein hengenahdistus. Tunnustelu paljastaa yleensä vain turvotuksen ja askitesnesteen olemassa olon.

Linnun hoitaa ja diagnosoi aina osaava eläinlääkäri.

Lemmikkilintujen munankeltuaisen coelomitis

Munankeltuaisen coelomitis aiheuttaa vakavan tulehdusreaktion ja voi johtaa muna liitännäiseen haimatulehdukseen tai keltuaisemboliaan (voi muistuttaa aivohalvausta). Tämä on myös toinen yleinen lisääntymissairauden seuraus. Se voi tapahtua salpingohysterektomian (munasarjan ja munanjohtimien poisto) jälkeen, koska munasarjoja ei voida poistaa kokonaan.

Muita syitä tälle on kohdunulkoinen ovulaatio, Salpingiitti eli munasarjaulehdus, neoplasia eli kasvain, kystinen hyperplasia eli limakalvon rauhasiin liittyvä rakkulainen liikakasvu/paksuuntuma tai munajohtimen repeäminen.

Tila on aina kriittinen ja tarvitsee välitöntä osaavan eläinlääkärin hoitoa.

Lemmikkilintujen kloaakin esiinluiskahdus

Kloaakin esiinluiskahdus voi esiintyä kaikilla usein rasitetuilla linnuilla. Sitä esiintyy munimisen yhteydessä, aikuisilla naarailla ja koirailla. Tarkkaa syytä esiinluiskahdukselle ei tunneta mutta seuraava ominaisuudet on liitetty useimpiin tapauksiin.

• Käsinkasvatettu lintu
• Viivästynyt vieroitus ja jatkuva ruoan kerjääminen
• Liian läheinen kiintymys suhde ainakin yhteen ihmiseen.
• Merkit lapsen tai vanhemman tai puolison tai kumppanin suhde omistajan kanssa, joka ei ehkä ole tietoinen näistä merkeistä.
• Taipumus pidättää ulostetta esimerkiksi yön yli, sen sijaan että se ulostaisi häkissä tai kun lintu on opetettu ulostamaan käskystä.

Ihmisestä riippumattomilla kakaduilla ei ole tätä ongelmaa.

Omistajat eivät ehkä halua muuttaa käyttäytymistään lintua kohtaan, koska usein vetovoima lintua kohtaan johtuu siitä, että lintu sallii silitykset tai halaukset. Jos lintu näkee omistajansa joko vanhempana tai kumppanina, ongelma todennäköisesti uusiutuu.

Käyttäytymistä jota tulisi välttää ovat esimerkiksi linnun silittäminen, erityisesti selästä, linnun ruokkiminen lämpimillä ruoilla tai ruokaa annetaan joko käsistä tai suoraan suusta, linnun halaaminen provosoi käytöstä.

Jos omistaja haluaa vakavasti yrittää muuttaa lintunsa käyttäytymismalleja, on suositeltavaa kuulla papukaijoihin erikoistuneelta eläinlääkäriltä ohjeet.

Lähde: https://www.msdvetmanual.com/exotic-and-laboratory-animals/pet-birds/reproductive-diseases-of-pet-birds