Linnun yleissairaudet
Luonnonvaraiset linnut etsivät ruokaa monta tuntia päivässä. Vankeudessa pidetyt linnut ja lemmikkilinnut saavat yleensä kaikki kaloritarpeensa yhdestä ruokakulhosta ja kuluttavat hyvin vähän energiaa. Seuralintujen terveellisempien elämäntapojen edistämiseksi tulisi tarjota ravinnonhakumahdollisuuksia, jotka lisäävät aktiivisuutta, edistävät terveellisempää ruokavaliota ja stimuloivat lintuja älyllisesti. Omistajan on järjestettävä häkki tai huone, joka on riittävän suuri, jotta lintu voi kiivetä ja leikkiä, ja siinä on köysiä ja keinuvia orsia, jotka stimuloivat toimintaa ja tasapainoa. Häkin alueelle tulee sijoittaa useita pieniä ruokakulhoja liikkumisen edistämiseksi. Ruokapalojen kera lelut edistävät myös aktiivisuutta. Ihanteellista olisi ulkoiluhäkki, joka sallii luonnollisen auringonvalon ja lisääntyneen aktiivisuuden mahdollisuuden.
Lihavuus
Lihavuus on harmillisen yleistä lemmikkilinnuilla. Runsasrasvainen ruokavalio yhdistettynä yhteen ruokakippoon, paikoillaan olevat päivärutiinit ovat suuria tekijöitä lintujen liika lihavuuteen. Mikäli paino on 20% enemmän kuin linnun ihanne paino tai mikäli ruumiinrakenteesta näkee ja tuntee lihavuuden, tällöin lintu määritellään lihavaksi. Ruusukakadut, Arat, Amazonin papukaijat ja Munkkiaratit ovat alttiita liikalihavuudelle. Kliiniset oireet eivät välttämättä ole ilmeisiä, mutta niitä ovat ontuminen (pododermatiitti ja/tai niveltulehdus) ja liiallisesta vatsan rasvasta johtuvat hengitysvaikeudet.
Lihavalle linnulle tulisi järjestä pelletti ja vähä rasvainen kasvis- ja vihannes ruokavaliot. Lisäksi lintu töytyis saada liikkumaan enemmän, esimerkiksi sijoittelemalla useita pienempiä ruoka kippoja ympäri häkkiä tai huonetta. Linnulle tulisi järjestää mahdollisimman paljon kiipeilyä, lentämistä sekä monipuolista liikuntaa ylipäätänsä. Liikalihavat linnut ovat alttiimpia niveltulehdukselle, rasvamaksasairauksille (maksan lipidoosille), ateroskleroosille ja sydänsairauksille.
Lemmikkilintujen A-vitamiinin puutos
A-vitamiinilla on tärkeä rooli lintujen terveydelle, ja se on ratkaisevan tärkeä terveelle immuunijärjestelmälle. Hypovitaminoosi A aiheuttaa epiteelin levyepiteelin suunielun, kloaakin, poskionteloiden, maha-suolikanavan, virtsaelimien, lisääntymiskanavan sekä jalkojen hyperkeratoosia, eli kovettuneita ihokerroksia. Siemenruokavalioissa ja jopa sekaruokavalioissa, joissa on ½ siementä ja ½ pellettejä (jos niitä ei ole valvottu annossäädeltynä), on A-vitamiinin puutetta.
Kliiniset oireet ovat nenävuoto, aivastelu, silmäkuopan turvotus, sidekalvotulehdus, hengenahdistus, runsasvirtsaisuutta ja polydipsia eli vesijuoppois, huono höyhenten laatu, höyhenen repiminen ja anoreksia. Linnuilla voi puuttua tai olla kloaakin papilla eli nysty. Kovettuineita ihokerroksia (hyperkeratoosi) voi muodostua suuhun, silmiin ja poskionteloihin ja niiden ympärille. Kroonisissa epiteelisairauksissa (esim. pododermatiitti, poskiontelotulehdus ja sidekalvotulehdus), jotka ovat olleet refraktorisia tai toistuvia, A-vitamiinin puutos on usein ensisijainen syy. Lisääntymissairauksia sairastavia lintuja, joiden ruokavalio on huono, tulisi katsoa A-vitamiinista puutteellisiksi.
Hoitoon kuuluu sekundaaristen infektioiden hoitaminen, A-vitamiinin lisääminen ja linnun muuttaminen laadukkaaseen pelletoituun ravintoon. A-vitamiinin esiasteet, kuten spirolina, ripottelevat päivittäin ruuan päälle, ovat turvallinen tapa täydentää A-vitamiinivajaista ruokavaliota. Kaikkien lemmikkilintujen ravinnon A-vitamiinipitoisuus tulee arvioida yksilöllisesti.
Lemmikkilintujen jodinpuute
Struumaa eli kilpirauhasen liikakasvua esiintyy undulaateilla, jotka noudattavat jodivajaavaista siemenruokavaliota. Tämä tila ei ole enää yleinen pelletoidun ja täydennetyn ruokavalion saatavuuden vuoksi. Klassisia merkkejä ovat hengitysteiden sisään hengityksen rohina ja vaikeutuminen (stridor), hengityksen vinkuminen tai napsahdus. Lugolin jodia (1 tippa / 250 ml juomavettä) voidaan käyttää, kunnes siirtyminen pelletti- tai väkevöityyn siemenruokavalioon on saatu päätökseen ja kliiniset oireet ovat hävinneet.
Lemmikkilintujen kalsiumin, fosforin ja D3-vitamiinin epätasapaino
Siemenpohjaiset ruokavaliot tunnetaan hyvin kalsium-fosfori-epätasapainostaan ja aminohappopuutteestaan. Auringonkukansiemenet, joita monet papukaijat valitsevat ensisijaisesti, sisältävät vähän kalsiumia, niistä puuttuu välttämättömiä aminohappoja ja niissä on paljon rasvaa. Saflorinsiemenissä on itse asiassa korkeampi rasvapitoisuus kuin auringonkukansiemenissä, toisin kuin yleisesti luullaan, ja ne sisältävät myös riittämättömästi aminohappoja ja kalsiumia.
Metabolinen luusairaus (ravitsemuksellinen sekundaarinen hyperparatyreoosi)
Ravitsemusperäistä sekundaarista hyperparatyreoosia voi esiintyä nuorilla ja vanhemmilla lemmikkilintuilla. Koska kalsiumin ja fosforin suhde useimmissa siemenissä on huono (paljon fosforia ja vähän kalsiumia), siemenruokavaliolla olevat linnut ravinto köyhtyvät vakavasti. Kalsiumpuutteisen ruokavalion vaikutuksia pahentaa usein sisätiloissa pidettävien lintujen riittämätön altistuminen suodattamattomalle auringonvalolle, mikä johtaa myös D3-vitamiinin puutteeseen. Nuorilla linnuilla, erityisesti afrikkalaisilla harmailla papukaijoilla, kalsiumin puutos (hypokalsemia) voi ilmetä osteodystrofiana eli munuaisen krooniseen vajaatoimintaan liittyv oireyhtymä, johon liittyy pitkien luiden ja nikamien kaarevuutta ja muodonmuutoksia. Afrikkanharmaat papukaijat ovat myös alttiita akuutille hypokalsemia-oireyhtymälle, joka liittyy sekä hypokalsemiaan että D3 vitamiinen puutokseen (hypovitaminoosiin) .
Kliinisiä oireita ovat heikkous, liikkeiden koordinaatio häiriö (ataksia), vapina, masennus, kouristukset ja patologiset murtumat. Lisääntyvien lintujen munat ovat usein ohutkuorisia, munantuotanto ja kuoriutuvuus heikkenevät ja alkiokuolema lisääntyy. Kalsiumin puute voi johtaa munimisen loppumiseen, munien kovettumiseen tai kloaakin esiinluiskahdukseen.
Diagnoosi perustuu historiaan (tyypillisesti paikallaan oleva lintu huonolla ruokavaliolla) ja fyysiseen tutkimukseen. Linnun veren kalsiumpitoisuus saattaa olla alentunut, fosforipitoisuudet ja D-vitamiinin pitoisuudet alentuneet, ja röntgenkuvat voivat paljastaa luun tiheyden vähenemisen ja/tai patologisia murtumia.
Lemmikkilintujen tulee päästä auringonvaloon, jos mahdollista. Lintujen D3-vitamiinin aktivoitumiseen tarvitaan ultraviolettivaloa B (UVB) alueella 290–315 nm. Omistajan tulee tarjota mahdollisuuksien ulkohäkki, joka tarjoaa mahdollisuudet kiipeämiseen ja/tai lentoon pääsyyn sekä pääsyn suoralle auringonvalolle. Sisätilojen UV-valoja tulee käyttää tukemaan linnun hyvinvointia sekä D3- vitamiinin tuotantoa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että useimmat linnut hyötyvät sekä suun kautta että UV-B:n välityksellä toimitetusta D3-vitamiinista; afrikkanharmailla papukaijoilla (Psittacus erithacus) on kuitenkin raportoitu olevan suurempi riippuvuus UVB-valosta riittävän seerumin kalsiumpitoisuuden ylläpitämiseksi kuin Amazoneilla.
Pitkäaikaiseen hoitoon ja torjuntaan kuuluu lisääntymisaktiivisuuden vähentäminen ruokavalion muuntamisen kautta, valojakson vähentäminen, pesälaatikoiden poistaminen ja kumppanien tai havaittujen kumppanien poistaminen. Hormoni- implantit voivat tilapäisesti ja palautuvasti tukahduttaa lisääntymissyklin.
Riittävä liikunta on tärkeää sairauksien ehkäisyssä. Luun vahvuus liittyy luun läpikäyvän kantavan toiminnan määrään. Painoa kantava harjoittelu voi auttaa vähentämään murtumariskiä parantamalla tasapainoa ja voimaa. Myös ruokavalion muutoksilla on on vaikutusta, lisää tietoa saa asiansa osaavalta eläinlääkäriltä.
D-vitamiini myrkytys
Vaikka liiallisen suun kautta otettavan kalsiumin saannin ei uskota aiheuttavan kliinisiä ongelmia useimmissa tapauksissa, liiallinen suun kautta otettava D3-vitamiini voi aiheuttaa haitallista kalsiumin kertymistä kudoksiin, kuten munuaisiin. Lisäravinteita tulee käyttää varovasti, erityisesti herkkien lajien kohdalla (esim. arat).
Lemmikkilintujen raudan varastointisairaus
Raudan varastointisairaus tarkoittaa sairautta, joka ilmenee liiallisella raudan kertymisellä maksaan. Hemakromatoosi on varattu tapauksiin, jotka liittyvät todelliseen patologiaan. Kun rautatasot maksassa nousevat, maksan lysosomit vaurioituvat ja vapauttavat ionista rautaa, mikä johtaa kalvojen ja proteiinien oksidatiiviseen vaurioon. Raudan varastointisairaus liittyy liialliseen ravinnon raudan saantiin. Kaikki linnut eivät kuitenkaan kärsi, kun niitä ruokitaan samanlaisella ruokavaliolla, ja stressillä tai geneettisillä tekijöillä voi myös olla merkitystä. Tietyt C-vitamiinia sisältävät ruoat, kuten sitrushedelmät, lisäävät raudan imeytymistä ravinnosta.
Lemmikkilintujen raudan varastointisairauden kliiniset merkit ovat anoreksia, painonpudotus, masennus, vatsan laajeneminen ja hengenahdistus. Maksa, perna ja sydän ovat yleisimmin vahingoittuneita elimiä. Diagnoosi tehdään maksabiopsialla eläinlääkärissä.
Lemmikkilintujen DM eli Diabetes mellitus
Tauti on harvinainen mutta sitä on raportoitu mm tukaaneilla ja muutamilla muilla lajeilla. Taudin diagnosointi on haastavaa linnuissa. Normaalit glukoosipitoisuudet (verensokerit) linnuilla on merkittävästi korkeammat kuin nisäkkäillä. Linnuilla on yleensä erittäin korkea verensokeri stressitilanteissa. Verensokerin hallinta on tasapaino glukagonin ja insuliinin toiminnan välillä haimassa.
Kliiniset oireet
Lemmikkilinnuilla diabeteksen oireita ovat liika juomisen aiheuttama suuri virtsa määrä, vesijuoppous, veren ja virtsan kohonneet glukoosipitoisuudet sekä painon lasku.
Diabettes mellituksen diagnosointi ei ole helppoa linnuilla ja diagnoosin tekee aina eläinlääkäri.
Lemmikkilinnun sulkakysta
sulkakystat ovat sisäänkasvaneita höyheniä, jotka johtavat granulomatoottiseen massaan (immuunivajavuustila, jonka vuoksi lintu sairastuu infektio sairauksiin ja paiseisiin.) Uusiutuminen on yleistä, ellei sulan kasvualustaa poisteta tai muuten tuhota.
Lemmikkilintujen höyheniä tuhoava käytös
Ilmausta "sulkien nyppiminen" käytetään yleisesti kuvaamaan käyttäytymistä, joka vaihtelee lievästä liiallisesta putsauksesta itsensä satuttamiseen. Tilan hallinta on yleisesti haastavaa. Nyppimisellä on harvoin vain yksi syy, ja on erittäin järkevää tutkituttaa lintu kokonaisuudessaan, jotta käytöksen lääketieteelliset syyt voidaan selvittää. Tavoitteena tulee olla linnun terveydellisen hyvinvoinnin parantaminen ja nyppimiskäyttäytymisen vähentäminen tai lopettaminen, jos mahdollista.
Mahdollisia lääketieteellisiä syitä höyhenten nyppimiseen.
Loiset
maksasairaus, joka aiheuttaa kutinaa
Kasvain tai syöpä
Hyvänlaatuinen massa
Höyhenaihion tulehdus tai ihottuma.
Bakteerit, virukset, sienet ja hiiva voivat olla syitä.
Allergiat, vaikka niitä on vaikea vahvistaa. Ympäristön tai ruokavalion muutos voi paljastaa allergian.
Kilpirauhasen vajaatoiminta.
raskasmetallimyrkytys erityisesti sinkki.
Aliravitsemuksen katsotaan olevan todennäköisesti yleinen vaikuttava tekijä. Yksipuolinen ruokavalio saattaa aiheuttaa linnulle vitamiinien tai mineraalien puutetta, joka aiheuttaa kehityshäiriöisiä sulkia ja voi osaltaan olla syy nyppimiseen.
Jotkin siemenet ja pelletit joihin on lisätty väri- ja säilöntäaineita voi vaikuttaa joidenkin lintujen nyppimisongelmaan. Useimmissa lintukodeissa ilmankosteus on alhainen ja kuivattaa ihoa.
Psykologiset stressitekijät voivat johtaa höyhenten nyppimiseen, valitettavasti vaikka alla oleva stressitekijä pystyttäisiinkin poistamaan, ei se aina poista linnun nyppimis käytöstä.
Höyhenten nyppimistä ei tapahdu luonnossa, jossa lintujen tehävä on löytää ruokaa, ylläpitää sosiaalista asemaansa parvessa, etsiä kumppania, välttää petoeläimiä sekä kasvattaa poikasia. Luonnossa ei siis ole aikaa tai tarvetta itsensä nyppimiselle. Siksi jopa parhaiten pidetyn linnun, jonka kaikki ilmeiset tarpeet on täytetty, voi nyppiminen jatkua käyttäytymissyistä.
Lintua voi aktivoida kotona laittamalla useita ruoka-astioita eripuolille lintujen tilaa tai piilottaa ruokaa, tämä stimuloi linnun luonnollista ravinnonhakukäyttäytymistä. Linnulle tulee antaa paljon erilaisia leluja, orsia ja muita aktivieetteja. Liikuntaa tulisi myös kannustaa lentämällä, kävelemällä tai kiipeämällä. Köydet ja orret stimuloivat toimintaa ja tasapainoa.
Jos lintusi alkaa nyppimään itseään, käytä se aina eläinlääkärin tarkistuksessa. Aina kyse ei ole häiriökäytöksestä.
Lemmikkilinnun kihti
Kihti on epänormaalia virtsahapon kertymistä elimistöön. Nivelkihti esiintyy lemmikkilinnuilla nievelissä, useinmiten jalkapöydän nivelissä. Viskeraalinen kihti esiintyy yleisesti sydänpussissa, maksassa ja pernassa.
Kliiniset oireet
Nivelkihdin oireita ovat kipu, ontuminen, nivelen turvotus, masennus, alipainoisuus ja nestehukka. Viskeraalinen kihti diagnosoidaan harvoin ennen kuolemaa ja se löytyy usein vasta ruumiinavauksessa.
Lemmikkilintujen yliherkkyyskeuhkotulehdus
Yliherkkyyskeuhkotulehdus joka on kroonista obstruktiivista keuhkosairautta (COPD) muistuttava hengityssairaus. Tautia on raportoitu pääasiassa sini-kelta-aroilla. Näitä lintuja on pidetty huonosti tuuletetuissa ympäristöissä lintujen kanssa, jotka tuottavat suuria määriä untuvapölyä, kuten kakadut. Linnulla voi myös olla toissijainen bakteeri- tai sieni- infektio.
Kliiniset oireet
Lisääntynyt hengitysnopeus, liikkumattomuus, hengenahdistus hengitysvaikeudet ja kasvojen ihon sinerrys.
Lähde: https://www.msdvetmanual.com/exotic-and-laboratory-animals/pet-birds/miscellaneous-diseases-of-pet-birds