Lintujen virustaudit

Lemmilintujen virustaudit

Lemmikkilintujen polyomavirus

Lintujen polyomavirus (APV) aiheuttaa taudin yleensä nuorilla papukaijoilla. Taudista on kaksi muotoa, jotka perustuvat sairastuneisiin lajeihin: Undulaatin poikasiin vaikuttava tauti ja ei- undulaatteihin vaikuttava tauti. Molemmille ominaista on esivieroitettujen vastasyntyneiden perakuutti ja akuutti kuolema.

Kliiniset oireet imaantuvat poikasille 7-10 päivää altistumisesta ja oireina ovat uneliaisuus, kuputulehdus ja kuolema 24-48 tunnin kuluessa. Yli 3 viikkoa vanhoilla, elossa olevilla kantajilla esiintyy usein höyhen dystrofiaa eli ranskalainen sulkasato. Muilla vanhemmilla papukaija lajeilla voi esiintyä vähäoireinen tai piilevä tauti sekä verenvuotoa ja veren hyytymishäiriötä. Aikuiset linnut ovat tyypillisesti vastustuskykyisiä infektiolle, ne kuitenkin levittävät tautia jopa 90 päivää, jonka jälkeen tauti häviää linnusta.

Kliiniset löydökset

Tyypillisesti tauti näkyy poikaslinnussa voimattomuutena, kuvun toimintahäiriönä ja valitettavasti kuolemana 24-48 tunnin kuluessa. Muita oireita on verenvuoto, vatsan turvotus ja höyhenten poikkeavuudet.

Yli 3 viikon ikäisillä elossa olevilla sairastuneilla esiintyy ranskalaista sulkasatoa.

Muissa alle 4kk ikäisissä papukaijalajeissa infektio on usein kuolemaan johtava.

Taudin toteaa aina eläinlääkäri, oikeilla tutkimuksilla.

Lemmikkilintujen höyhenmätä (PBFD) Psittacine beak and feather disease

Höyhenmädän aiheutta sirkovirus. Virus tunnistettiin 1970 luvulla ensimmäisen kerran kakaduista, joilla oli nokka ja höyhenvaurioita. Sen jälkeen tautia on löytynyt muiltakin papukaijalajeilta. Tauti vaikuttaa ensisijaisesti nuoriin papukaijoihin. Tartunnan saaneilla linnuilla on epänormaalit höyhenet, nokkavauriot ja immuunivajaus. Lintu voi kantaa tautia myös täysin oireettomana. Virus tarttuu hengitettynä ja/tai nieltynä. Virus on erittäin vakaa ympäristössä, joten fomiitti eli tasot, ovenkahvat ym ovat merkittävä tartunnanlähde.

Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin ja PCR-testin tuloksiin, tosin PCR testi voi olla "väärä" positiivinen tai "väärä" negatiivinen. Testejä on tehtävä vähintään kaksi noin 90 päivän välein. Jos ensimmäinen testi on positiivinen ja seuraava negatiivinen on lintu tällöin negatiivinen. Jos taas ensimmäinen testi on negatiivinen ja toinen positiivinen on lintu positiivinen.

Hoito on vain tukihoitoa. Tarttuvan luonteensa ja lopputuloksensa vuoksi inhimillinen eutanasia voi olla perusteltua. Harmaapapukaijoilla tauti voi kehittää pansytopenia eli puna- ja valkosolujen sekä verihiutaleiden vähyyttä, koska virus hyökkää luuytimeen, nämä linnut yleensä kuolevat äkillisesti.

Pachecon tauti

Papukaijan herpervirus on alfaherpesvirus, joka aiheuttaa Pachecon taudin ja sisäisen papillomatoosin (Iho- tai limakalvosairaus). Pachecon tauti aiheuttaa virushepatiittia (viruksen aiheuttama maksatulehdus), jota esiintyy pääasiassa amatson papukaijoissa, ara papukaijoissa ja Haukka-arateissa.

Sairauteen liitty stressi, joka voi saada oireettoman kantajan oireelliseksi ja tartuttavaksi. Tauti leviää suoran kosketuksen, aerosoli, ruoan, veden tai ulosteen kautta. Taudin itämisaika on 3-14 päivää. Tartunnan saaneista linnuista tulee kroonisia kantajia ja ne pysyvät aina tartunnan kantajina. Kantajat voivat myös levittää virusta ajoittain koko elämänsä ajan.

Kliiniset löydökset

Pachecon tauti voi aiheuttaa äkkikuoleman. Muita oireita ovat ripuli, voimattomuus, närästyksen kaltaiset oireet, heikkous ja masennus. Papillommatoosileesiot eli iho- ja limakalvohaavaumat ovat pääasiassa suun tai kloakin limakalvoilla, niitä voi myös olla sisäisesti suolistossa ja harvemmin sidekalvoissa.

Diagnoosin tekee aina eläinlääkäri.

Lintujen bornavirus /Proventrikulaarinen laajentumatauti

Avian bornavirus (ABV) on neurologinen virus, joka aiheuttaa Proventrikulaarisen dilataatiotaudin (PDD). PDD on vaarallinen etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa ainutlaatuisesti hermostoon ja on kohtalokas, kun oireet kehittyvät. Tauti vaikuttaa ensisijaisesti aroihin ja harmaapapukaijoihin, vaikka kaikkia papukaijoja pidetään herkkinä.

Lintujen bornavirus on luokiteltu uudelleen. Kaksi lajia, joiden tiedetään aiheuttavan PDD:tä papukaijoissa, ovat psittaciform bornavirus 1 ja 2, niihin kuuluu papukaijabornaviruksen (PaBV) Genotyypit 1-8. PaBV-2 ja PaBV- 4 ovat papukaijojen yleisimmin raportoidut genotyypit.

Lintujen Bornaviruksen / Proventrikulaarisen Dilataatiotaudin kliiniset löydökset

sairaiden lintujen yleisin ilmenemismuoto on krooninen painonlasku, sulamaton ruoka ulosteessa ja närästyksen omaiset oireet. Laajentunut proventriculus (rauhasmaha) voidaan nähdä röntgenkuvassa. Liikkumattoman rauhasmahan toissijaiset bakteeri-tai sieni-infekiot voivat johtaa kroonisiin infektioihin ja sepsikseen eli verenmyrkytykseen. Lintujen bornavirukseen/PDD:hen liittyvää sydänlihastulehdus on mahdollinen. Neurologisia oireita mm kouristukset, vapina, heikkous ja sokeusvoi esiintyä joillakin lintulajeilla samanaikaisesti tai ilman saman aikaista ruoansulatusoireita. Lintujen bornavirus erittyy virtsaan ja ulosteisiin ja jotkut linnut voivat kokea polyuriaa eli runsasvirtsaisuutta. Oireet voivat olla hitaasti eteneviä tai kehittyä akuutisti. Taudin aaltoilu on satunnaista ja sillä on alhainen sairastuvuus ja korkea kuolleisuus.

Lintujen bornaviruksen / Proventricular dilataatiotaudin leviäminen lemmikkilinnuissa.

ABV / PDD on tarttuva mutta todellinen tartuntatapa ei ole selvillä. ABV voidaan havaita ulosteissa, ulosteen syöntiä pidetään todennäköisenä tartuntareittinä. Äskettäin julkaistun artikkelin perusteella, jossa tutkittiin ABV:n erilaisia tartuntareittejä neitokakaduissa, paljastui että PaBV:n tarttuminen suun tai nenän kautta oli epäonnistunut. Toinen artikkeli osoitti, että PaBV: leviäminen suoran kosketuksen kautta on tehotonta täysikasvuisilla linnuilla, joilla immuunipuolustus on kunnossa.

Tautia epäiltäessä eläinlääkäri tekee tarvittavat testit ja antaa mahdolliset hoito-ohjeet.

Poxvirus (rokkovirus)- infektiot

Rokkovirusinfektiosta on kolme kliinistä muotoa.

• Ihomuoto tai "kuivarokko" – aiheuttaa syylämäisiä vaurioita tyypillisesti kasvoissa, nokassa ja jaloissa. Tämä on yleisin muoto.
• Difteriittimuoto "Märkärokko" aiheuttaa haavaumia (leesiot) suun ja hengitysteiden limakalvolla.
• Septiseeminen "yleistynytrokko" Aiheuttaa hengityselimiin ja ruoansulatuskanavaan sisäisiä vaurioita.

Tartunta tapahtuu pääasiassa hyönteinvektorien välityksellä esim hyttysen purema.

Kliiniset oireet

Oireet riippuvat sairauden muodosta, vaurioiden sijainnista ja linnun yleisestä terveydentilasta. Niitä voivat olla heikkous, hengitysvaikeudet, osittainen sokeus, syömisvaikeudet, laihtuminen ja ihovauriot.

Eläinlääkäri tekee diagnoosin.

Vicerotrooppinen velogeeninen newcastlen tauti

Paramykosvirusryhmän 1 aiheuttama viscerotrooppinen velogeenine newcastlen tauti (VVND) vaikuttaa useimpiin lintulajeihin. tauti on harvinainen sisätiloissa kasvatetuissa papukaijoissa. Tartunta tapahtuu hengitysteiden aerosolien, ruoan, veden, ulosteen kautta ja suorassa kosketuksessa tartunnan saaneiden lintujen kautta.

Linnut voivat olla oireettomia tai kuolla akuutisti.

Kliiniset oireet

Masennus, ruokahaluttomuus, painonlasku, aivastelu, nenävuoto, hengenahdistus, kirkkaan keltavihreä ripuli ja pään heiluminen. Pitkittyneissä tapauksissa voidaan nähdä myös yksi- tai molemminpuolista siipien ja jalkojen halvaantumista ja pupillien laajentumista.

Eläinlääkäri diagnosoi taudin ja antaa mahdolliset jatko ohjeet.

Lemmikkilintujen muut paramyksovirusinfektiot

On olemassa useita vähemmän patogeenisia paramyyksoviruskantoja. Paramyksovirusryhmät 2 ja 3 on endeemisiä (Paikallisesti jatkuvasti esiintyvä) Lintuviljelyssä. Paramyksovirusryhmä 2 aiheuttaa vakavamma sairauden papukaijoilla.

Kliiniset oireet virusryhmä 2

Henkitorven tulehdus, keuhkokuume ja ruoansulatuskanavan tulehdus

Paramyksovirusryhmän 3 raportoitu yleisimmin ruohokaijoilla, rakkauspapukaijoilla ja peipoilla ja aiheuttaa yleensä lievän sairauden.

Kliiniset oireet virusryhmä 3

Tauti saattaa olla oireeton ja johtaa yllättävään kuolemaan. Pitkäkestoisessa taudissa voi esiintyä hengitystieoireita ja haimatulehdusta.

Diagnoosin tekee eläinlääkäri.