Lintujen sienitaudit

Lemmikkilintujen mykoottiset eli sieni-infektiot

Sienitaudit ovat yleisiä linnuilla. Ne ovat usein toissijainen infektio, jonka alla on jo valmiiksi toinen sairaus. lintu voi myös olla immuunipuutteinen (Linnun immuniteetti ei ole kunnossa.)

Yleisimmät sienitaudit lemmikkilinnuilla ovat Aspergillus spp sekä Candida spp. Macrorhabus on epätavallinen sieni, joka vaikuttaa linnun ruoansulatuskanavaan ja jota esiintyy yleisemmin pienissä lemmikkilinnuissa kuten Peipot, viiriäiset, rakkauspapukaijat, neitokakadut ym.

Candidas

On yleinen sienitauti, jota esiintyy usein nuorilla tai immuunipuutteisilla linnuilla. Taudin on osoitettu kohdistuvan helposti vierottamattomiin untuvikkoihin. Laajakirjoisia mikrobilääkkeitä käyttävät linnut ovat suurimmassa vaarassa. Kandidoosi johtuu yleensä likaisesta ympäristöstä. Kliinisinä oireina ovat usein ruokahaluttomuus, valkeat laikut suussa, laihtuminen ja närästyksen kaltaisia oireita.

Pieniä määriä Candida-bakteeria esiintyy yleisesti lintujen ruoansulatukanavassa. Nämä voivat muuttua patologisiksi eli taudiksi, kun linnun normaali ruoansulatusfloora (ruoansulatuskanavan normaali entsyymi ja bakteeri tasapaino) muuttuu tai häiriintyy immuunipuutteen vuoksi.

Vastasyntyneitä neitokakaduja pidetään herkimpänä saamaan tämän. Infektio voi olla endogeeninen eli sisäisten syiden aiheuttama hiivan liikakasvun vuoksi tai suuren Candida- määrän suullisen saannin aiheuttama, joko vanhempien ruokinnassa tai käsinruokinnassa huonosti puhdistetuilla ruokailuvälineillä.

Lemmikkilintuje kandidiaasin kliiniset eli lääketieteelliset löydökset

Aikuisen linnun kliiniset oireet ovat usein hyvin lieviä ja voivat sisältää mm Painonlaskua, huonoa höyhenpeitettä ja voimattomuutta. Nuorilla linnuille tauti voi olla vakavampi sairaus, varsinkin jos niiden immunivaste on heikentynyt. Nuorten lintujen kliinisinä oireina ovat yleensä anoreksia, valkoiset laikut suussa, närästyksen kaltaiset oireet ja painon lasku. Paikalliset tulehdukset suuontelossa voivat johtaa nielemisvaikeuksiin tai halitoosiin eli pahanhajuiseen hengitykseen. Vakavissa infektioissa voi linnulle tulla täydellinen kuvun tai ruoansulatuskanavan halvaukseen. Linnun rauhasmaha ja vatsalaukku voivat olla taudin tartuntapaikkana ja voi johtaa vakavampiin kliinisiin oireisiin, kuten laihtumiseen, Närästyksen kaltaisiin oireisiin, ripuliin ja masennukseen.

Taudit voidaan diagnosoida eläinlääkärillä ja oikeilla tutkimuksilla.

Aspergilloosi

Aspergilloosi on opportunistinen (kulloistakin tilannetta hyväksi käyttävä) infektio, joka tyypillisesti esiintyy immuunipuutteisilla (aliravitsemus ja erityisesti A-vitamiininpuutos) linnuilla. Oireina linnuilla on masennus, anoreksia, äänen muuttuminen, lisääntynyt hengitys ja/ tai hengenahdistus. Diagnoosin voi tehdä eläinlääkäri oikeiden tutkimusten kautta. Aspergilloosi ei tartu linnusta toiselle.

Taudin tai infektionn kehittymiselle on altistavia tekijöitä mm lemmikkilinnun laji. Harmaapapukaijat, amatsonit, kakadut ja arat ovat alttiimpia saamaan taudin. Ruoan tai lääkkeen aspiraatio (eli hengitysteihin kulkeutunut), alla oleva perustauti joka aiheuttaa immuunipuutoksen, homeinen kuivike ja kortikosteroidien (tulehdusreaktiota vaimentava ja immuunipuolustusta muokkaava lääke) käyttö ovat myös altistavia tekijöitä. Huono hygienia ja riittämätön ilmanvaihto, varsinkin kosteissa ja lämpimissä ilmastoissa, voivat lisätä sairauden esiintymistä.

Lemmikkilintuje aspergilloosin kliiniset eli lääketieteelliset löydökset

Aspergilloosin lääketieteelliset oireet riippuvat paikasta jossa tämä esiintyy. Useimmat infektiot ovat ylemmissä hengitysteissä, ilmapusseissa, keuhkoissa ja henkitorvessa. Systeemisiä eli mikrobiologisia infektioita esiintyy, kun infektio leviää sisäelimiin mukaan luettuna luut, maksa, munuaiset, ja aivot. Silmä- ja ihotulehduksia voi myös esiintyä. Laihtuminen on yleensä oire. Hengitysoireina voi olla hengenahdistus, pyrstönheiluttaminen, liikkumisen vähyys ja äänen muutos.

Aspergilloosin aieuttama nuha on samankaltaista kuin bakteerin tai poskiontelon tulehduksen aiheuttama nuha. Apergilloosin aiheuttama intraorbitaalinen poskiontelotulehdus on usein kirurista hoitoa vaativa, jotta muu hoito olisi tehokasta. Krooninen ja laaja sieniperäinen poskiontelotulehdus voi johtaa luumuutoksiin ja pysyviin ylempien hengitysteiden epämuodostumiin. Infektio aivoissa aiheuttaa keskushermosto oireita.

Aspergilloosia epäiltäessä oikea paikka on osaava eläinlääkäri, joka varmistaa diagnoosin oikeilla testeillä ja antaa mahdolliset hoito-ohjeet.

Macrorhabdus ornithogaster – infektio

Macrorhabdus ornithogaster on hiiva, joka vaikuttaa ueimmin pienempien lemmikkilintujen kuten undulaattien, rakkauspapukaijojen, peippojen ja neitokakadujen rauhasmaha ja vatsalaukku- tautiin. Tätä hiivaa on aiemmin kuvattu bakteeriksi ja tällä organismilla on maailmanlaajuinen levinneisyys ja patogeenisyys (Sairautta aiheuttava) vaihtelee suuresti.

Lemmikkilintujen macrirhabdus ornithogaster –infekion kliiniset eli lääketieteelliset löydökset

Merkkejä ovat laihtuminen, Närästyksen kaltaiset oireet, voimattomuus, sulamaton ruoka ja ripuli. Taudin kuolleisuus on korkea mutta lintu voi myös toipua taudista oikeilla toimilla ja eläinlääkärin hoitamana. Taudin uusiminen on todella epätodennäköistä. Myös oireeton infektio on mahdollinen.

Lähde: https://www.msdvetmanual.com/exotic-and-laboratory-animals/pet-birds/mycotic-diseases-of-pet-birds